Käyttöympäristön mukaan se voidaan jakaa teollisuuskaasuhälyttimiin ja kotitalouskaasuhälyttimiin sekä jakaa omien muotojensa mukaan kiinteisiin palavakaasuhälyttimiin ja kannettaviin palavakaasuhälyttimiin. Toimintaperiaatteen mukaan ne ovat anturiperiaatehälytys, infrapunatunnistushälytys ja korkean energian talteenottohälytys. Useimmat käyttävät anturipohjaisia hälytyksiä, ja korkean energian talteenottohälyttimet ovat edelleen kehitteillä niiden korkeiden kustannusten vuoksi.
Teollinen kiinteä palavien kaasujen hälytin koostuu hälytysohjaimesta ja ilmaisimesta. Ohjain voidaan sijoittaa päivystykseen ja ohjaa pääasiassa jokaista valvontapistettä. Ilmaisin asennetaan paikkaan, jossa palava kaasu todennäköisimmin vuotaa. Sen ydinkomponentit on sisäänrakennettu Palavan kaasun anturi, anturi havaitsee kaasun pitoisuuden ilmassa. Ilmaisin muuntaa anturin havaitseman kaasupitoisuuden sähköiseksi signaaliksi ja välittää sen ohjaimelle kaapelia pitkin. Mitä korkeampi kaasupitoisuus, sitä vahvempi sähköinen signaali. Kun kaasupitoisuus saavuttaa tai ylittää hälytysohjaimen asettaman hälytyspisteen, hälytys lähetetään. Hälytyssignaali, ja se voi käynnistää ulkoiset laitteet, kuten solenoidiventtiilin ja poistotuulettimen, poistamaan piilotetut vaarat automaattisesti.
Kannettava palava kaasuhälytin on kädessä pidettävä, ja henkilökunta voi kantaa sitä mukanaan havaitsemaan palavan kaasun pitoisuudet eri paikoissa. Kannettava kaasunilmaisin yhdistää ohjaimen ja ilmaisimen, joka on kompakti ja joustava. Suurin ero kiinteisiin kaasuhälyttimiin verrattuna on, että kannettavia kaasunilmaisimia ei voi yhdistää muihin laitteisiin.
Kotitalouksien syttyvien kaasujen hälyttimiä voidaan kutsua myös kaasuhälyttimiksi, joita käytetään pääasiassa kotitalouksien kaasuvuotojen havaitsemiseen sekä kaasumyrkytysten ja kaasuräjähdysonnettomuuksien estämiseen.
